Syreenikuja - nukkekoteja ja miniatyyrejä

Aloitin kreikkalaisen maton kirjonnan viime kesänä. Se valmistui tällä viikolla.

Minulla on mallista vain toiselta harrastajalta saatu valokopio. Löysin kuitenkin Pinterestin avulla kirjan: Malli on Susan McBaynen kirjasta Miniature Needlepoint Rugs for Dollhouses, Charted for Easy Use. Kieltämättä tämän ompelu sujui helposti. Aloitin yläreunasta ja jatkoin keskuskuviota väri kerrallaan.

Reunojen ja hapsujen ompelu jostain syystä aina tökkii, yritän vältellä niitä. On paljon hauskempaa aloittaa jotain uutta isompaa kuten tämä Persialainen matto... Malli on Pamela Warnerin kirjasta Miniature Embroidery for Georgian Doll's House.

Tässä keskusmedaljonki alkaa valmistua. Vaihdoin mallin sinisen langan luumunpunaiseen, saa nähdä... Kuvio ei ole niin vaikeakuinmiltä se näyttää. Sama malli toistuu peilikuvana kahdesti tai neljästi ja kun saman ompelee peräkkäin useamman kerran, virheen huomaa melko nopeasti. Vihreitä koukeroita jouduin hieman purkamaan, sillä on helppo erehtyä yhdellä pistolla johonkin suuntaan...

Viimeistelystä: Ennen reunojen kääntöä pingotan maton. Kastelen sen, venytän suoraksi ja naulaan levylle oikea puoli alaspäin. Levitän koko ommellun pinnan nurjalle puolelle kerroksen tapettiliisteriä ja jätän kuivumaan.

Levyn päällä millimetripaperi on turha, kulmaviivain oli hyödyllisempi suoristamisessa.
Talouskelmu suojaa levyä kastumiselta.

Kangas on ylisuuri, sillä tulkitsin mallikarttaa aluksi väärin, enkä huomannut että isot ruudut koostuvat 8x8 pikkuruuduista eikä 10x10... Matto olikin oletettua pienempi.

Alla matto on kuivuneena ja valmiina reunojen ja hapsujen ompeluun. Kirjontajälki on tasoittunut ja matto on tapettiliisteristä jäykistynyt levyksi.

Reunoista kolmas rivi on kirjomatta, ompelin sen kääntäessäni reunan kaksinkerroin. Tosin hapsupäissä tämä oli turhaa, kun hapsun viereiset kaksi riviä kuitenkin ommellaan kaksinkerroin. Lisäsin pitkille sivuille vielä punosmaisen pistorivin punaisella.

Matot on ommeltu 22 count Hardangerille. Värillinen kangas oli valkoisella langalla kirjoessa oikein kätevä. Kauniit värit koukuttavat jatkamaan, Persialainen valmistunee tänä vuonna tai ensi vuonna...

Momokot ovat saaneet joitakin uusia vaatteita. Neuloin puserot aikaisemmin talvella.

Nyt ompeleminen on tuntunut sopivalta puuhalta viemään ajatukset pois

maailmanlaajuisesta pandemiasta.

Hatut tein oikeastaan jo syksyllä ja ne näyttävät jo kovin talvisilta.

Muutama kankaanpala on pyytänyt tulla ommelluksi tietynlaiseksi vaatteeksi.

Ovatko tytöt menossa jo rannalle?

Koronaeristyksen alkuvaiheessa oli niin vaikea keskittyä, että vaaleansinisen mekon

helma tuli ommeltua nurinpäin...

Sänky täyttää huoneen kokonaan. Suunnittelin huoneen niin että se voisi kuvauksissa esittää mitä kodin huonetta vaan. Huonekalut pitäisi sitten säilyttää muualla.

Kun ompelukone on esillä, voisin tietysti tehdä jotain nukkekoteihinkin...

Pysykää eristyksissä ja terveinä!

Sain vihdoin kuvattua kirjakaapit. Kirjoja olen askarrellut jo talvella.

Sitten kävikin niin etteivät kaapit aivan täyttyneet, kirjoja olisi tarvittu lisää.

Taiteilijan talon kaapissa säilytetään myös lapasia ja villasukkia.

Jätin laatikon auki, sillä eihän muuten sisällys näy.

Kaapissa on kirjoja mm. Susannalta:

Ihana keittiöaiheinen sarja ja lapsuuteni klassikkoja:

Olipa kartanossa pölyistä ja keskeneräistä,

piti myös raivata tilaa lastenhuoneen kirjakaapille.

Lasten kirjakaappi täydentyi näillä kirjoilla. Muistaisimpa mistä olen löytänyt kannet.

Näin käy kun projektit venyvät liiaksi.

Lasten kaapista löytyvät myös modernimmat aarteeni, aikoinaan Tukholmasta

ostetut aapinen ja perhosopas. Jokainen sivu väritulostettu miniatyyri, jota voi lukea!

Valitettavasti pienen koon (korkeus n. 14 mm) vuoksi en pystynyt avaamaan niitä ja

joudutte kuvittelemaan sisällön. Tekijän nimeä minulta ei löytynyt.

Olen ollut laiska kuvaamaan miniatyyrejä. Yritän taas päivittää blogia useammin.

Nyt syynä ei ainakaan ole valon puute, sillä aurinko paistaa täydellä teholla.

Hyvää kevättä!

Löysin viime talvena kirpputorilta pussukan, joka selvästi koostui kahdesta pienoismatosta. Purin puoliskot irti rikkinäisestä vetoketjusta ja toisistaan. Ilokseni matot olivat kuvioiltaan kokonaiset. Pesin ne ja päättelin kapeat sivut kääntämällä saumanvarat nurjalle puolelle. Pitkille sivuille ei tarvinnut tehdä muuta kuin prässätä taitteet suoriksi.

Ompelin ompelukoneella mustalla langalla pitkin tummaa raitakuviota matossa. En arvannut, että tiivis tikkaus venyttää maton neuloksen kapeissa päissä. Toisaalta eihän oikeatkaan matot ole välttämättä aivan symmetrisiä, se riippuu kutojasta. Lopuksi liimasin alapintaan hapsuiksi lakanakankaasta leikatut ja toiselta reunaltaan puretut suikaleet.

Matot ovat sopivan kokoisia kartanon suurehkoihin huoneisiin. Värikin on hieno, tosin se vaikuttaa kartanoon liian voimakkaalta. Minulla on luultavasti kolme vaihtoehtoa:

Jättää matot aurinkoon haalistumaan tai yrittää värjätä ne jotenkin tai jättää ne odottamaan jotain tulevaa projektia. Kaikissa vaihtoehdoissa lopputulos on epävarma. Tilanne kuvastaa hyvin tätä harrastusta. Helposti koottu matto ei sittenkään ole helppo.

Kartanon juhlasalissa turkoosi syö muut värit.

Olen maalannut muutamia huonekaluja kuvien oton jälkeen, siitä seuraavassa päivityksessä.

Kirjastoon väri melkein sopiikin. Oranssien kuvioiden väri toistuu verhojen oransseissa kukissa. Onko värejä kuitenkin liikaa? (On). Tämä huone on toiminut pitkälti punaisten ja vihreän yhdistelmänä. (Haluan selkeyttä, tavaraakin voisi vähentää täältä). Huoneet ovat samankokoiset keskenään, mutta kirjasto vaikuttaa pienemmältä.

Seuraavaan kertaan, voikaa hyvin ja kiitos kommenteistanne edelliseen.

Kauden väri on täällä ollut harmaanruskea, joka lähti liikkeelle etikkaliemellä käsitellystä puulaatikosta (missä nalle seisoo alakuvassa. Irrotin nallen rintaneulan pinteestä, vähän jäi arpia selkään.)
Sekoitin akryylimaaleilla samaa sävymaailmaa ja väriä tarttui aika moneen kalusteeseen. Nojatuolin kankaankin maalasin, tuoli on niin kauniisti verhoiltu, että päätin oikaista.

Tuolit näyttivät tältä ennen maalausta. Kovasti on kirjavaa, minua häiritsi useampikin asia.

Kaapin olen joskus maalannut kermankeltaiseksi. Testasin oviin tekniikkaa, missä kuva kiinnitetään liimapintaan kuvapinta alaspäin. Annetaan kuivua ja hierotaan vaikka märällä sienellä välissä oleva paperi pois. Jotkut käyttävät valkoista liimaa, minulla oli tammensävyiseksi värjättyä kalustelakkaa. Kuvat tummuivat sen johdosta ja lipasto vaati tummempaa väriä.

Tekniikan hyöty on se, että liimattu kuvio uppoaa ympäristöönsä paremmin eikä näytä niin päälleliimatulta. Hento kerros paperia saa pinnan näyttämään vanhalta ja hauraalta.

Kannen marmoroinnin säilytin samanlaisena.

Valokuvakehykset ovat metalliriipuksia, joista leikkasin ripustuslenkin pois. Vanhensin niitä maalaamalla ruskealla akryylilla. Valokuvakehyksien taustalle liimasin kaksi palaa mustaa kartonkia. Muut kehykset ovat jotain massaa, eivätkä aivan suoria.

Kaapin ovien vetimet tein korupiikeistä, helmikaloteista ja pisaranmuotoisista metallihelmistä.

Penkkikin sai uuden kerroksen väriä yhtenäisyyden vuoksi. Oikealla oleva kukkapylväs oli alunperin mahonginväriseksi lakattu. Lisäsin kultaa hyvin kuivalla siveltimellä harmaan päälle.

Salissa näyttää nyt tältä, olkoon tuo turkoosi matto kunnes löydän paremman.

Takassa on kullanvärinen servettirengas odottamassa valurautaiseksi tai pronssinväriseksi käsittelyä.
Nurkassa oleva kirjoituslipasto säästyi toistaiseksi maalaukselta.

Seinäkellokin pääsi vihdoin seinälle. Porasin seinään reiät, joihin liimasin nuppineulat. Painava kello roikkuu yläosastaan niiden varassa. Maalasin kellonkin samalla harmaanruskealla.

Ilman turkoosia olisi rauhallisempaa. Pitäisi varmaan etsiä alla olevan kuvan sävyinen suurempi matto.

Huone alkaa olla voiton puolella, olen tyytyväinen että sain nytkäytettyä kartano-projektia eteenpäin. Välillä tuntuu kuin kaikki ratkaisut olisivat kuin liimattu paikoilleen.

Nyt alkaa olla kevät kauneimmillaan ja puutarhassa menee paljon aikaa ja se on ihanaa.

Lämmin alkukesä on käsillä ja terassista on tullut taas hyvä paikka sahaamiseen ja muuhun sotkuiseen puuhaan. Rupesin hieman vahingossa rakentamaan uutta mökkiä katseltuani aikani viinilaatikkoa lattialla. Kauan se odottikin, sillä houkuttelevia vaihtoehtoja oli liikaa.

Koska viinilaatikon huonekorkeus oli 26 cm, liimasin puupaloista lattialankkujen kannattimet. Huonekorkeudeksi tuli 23,5 cm. Samalla lattian alle syntyy matala tila, jossa voi säilyttää keskeneräisiä elementtejä. Lattialankut ovat 3 mm:n paksuisia sytyketikkuja.

Viinilaatikko on tehty sentin paksuisista puulevyistä. Niinpä haluamiani ikkuna-aukkoja sai tosissaan sahata hetken ja toisenkin. Japaninsahalle sen tein ja suoraa tuli ainakin melkein.

Ikkunat olen leikannut Aarikan tehtaanmyymälästä aikoinaan löytyneestä ristikkovanerista. Sellainen jää jäljelle ilmeisesti heidän korunosien leikkauksen jälkeen.

Viinilaatikon syvyys on vain reilut 18 cm, joten sahasin takaseinään ison aukon jatkaakseni tilaa toisella huoneella. Sen pohjaksi löytyi varastosta sopivan kokoinen leikkuulauta.

Rakennan ainakin nyt alkuvaiheessa näitä puoliskoja erillisinä. Voi olla että tästä seuraa ongelmia, viinilaatikko ei ole aivan symmetrinen pohjastaan. Minua kiinnostaisi vaikka kolmesta palasta koottava nukkekoti, jota voisi säilyttää, sisustaa ja kuvata osissa. Voi mennä liian haastavaksi....

Kaunis ovi on Pienenpientä nukkekotikauppaa pitäneen Marjutin valmistama, samoin kaksiosaiset portaat ovat häneltä aikoinaan ostettu. Portaissa on erinomaisen jyrkkä nousu ja ne sopivat pieneen tilaan. Täydensin alempaan porrastasanteen 3 mm:n vanerilevystä sekä molempiin umpinaisen alimman rappusen. Molemmat ovat vain teipillä kiinni toistaiseksi.

Halusin suuret ikkunat mökkimäisten matalien sijaan, ehkä tästä tuleekin huvila, kunhan ei tule kartano. Piti tehdä aivan pieni mökki ja tässä sitä taas ollaan. Alla alakerta, vasemmalle on tulossa vielä kuisti.

Sinisen lattian osuutta olen suunnitellut keittiöksi.

Olen koonnut seinät lähinnä liimaten taulunkehyksen taustalevystä, kapalevystä, vanerista, eri levyisistä puurimoista, kaikesta mitä minulta sattui löytymään. Sinisen lattian osuuden kulmatolpat naulasin pohjaan poistamalla naulan kannan ja upottamalla piikin molempiin osiin.

Tälle sivulle on tulossa kuisti, siksi portaiden viereinen ikkuna ja ulko-ovi ovat näin lähellä toisiaan.

Nyt pitäisi tehdä päätöksiä tapetoinnin ja muun sisäverhoilun suhteen. Sepä ei sujukaan yhtä nopeasti kuin sahaaminen. Mietintätauko ja blogipäivitys...

Minulla oli ongelmia kuvien lataamisessa tähän päivitykseen. Toimin kuten ennenkin, mutta sain ilmoituksen: Lataus epäonnistui, palvelin hylkäsi (kuvan). Lataaminen onnistui vain uudella Bloggerilla sen jälkeen kun olin tyhjentänyt verkkoselaimen välimuistin ja poistanut evästeet. Kaipa tähän uuteenkin tottuu.

Ennen rakentamisen aloitusta kokeilin kirjontaa. Kirjaston oppaasta opiskelin erilaisia pistoja kolmeen tyynyyn.

Aivan ensimmäistä kokeilua en näytä, sillä käsialan pienentämiseen nukkekotikokoon menee aikaa. Osa tekniikoista ei myöskään toimi pienessä koossa.

Kuvassa alhaalla: Pala vanhaa mankelointiliinaa oli liian harvasidoksinen pohja, pidän materiaalista silti.

Seuraavaksi piti saada kesäisempiä värejä, ajattelin kehäkukkia. Kangas on vanhasta nenäliinasta ja siinä on mukava pellavainen tuntu.

Sitten piti saada vihreää runsautta. Vihreä on vaikea väri eikä tässä valinnat ole aivan onnistuneet. Voimakas tumma väri, josta en pitänyt, näyttääkin kirjottuna upealta. Valkoisella pohjalla taas vaaleat muuttuivat liian vaaleiksi.

Mallit syntyivät tehdessä. Tämä oli ihanan rentouttavaa puuhaa verrattuna kurinalaisempaan puolipistoilla kirjontaan, missä joutuu laskemaan koko ajan. Pyöritin muliinlangasta jokaisen tyynyt ympärystä varten nyörin ja ompelin kiinni.

Seuraavaksi pitää yrittää tehdä pienempiä tyynyjä.

Helsingissä on helle ja rakentaminen on hidasta...

Pysykää terveinä, palaamisiin.

Huvilan keittiö alkaa hahmottua. Värejä mietin pitkään, oli hankala päättää. Yhden tapettivaihtoehdon (se oli pientä keltaista kukkaa ja mitäänsanomaton) revin jo liimauksista irti, kun suunnitelma meni uusiksi.

Panelointi oikealla on bambutabletin säleistä, jotka riittivät juuri ja juuri. Porrasnurkkauksessa on aaltopahvia sormipanelina.

Tapetti valikoitui uudesta kuviopaperivihkosta. Kuviopapereita on kertynyt yllin kyllin, mutta kumma kuinka kaikki tuntuivat epäsopivilta tähän projektiin. Onneksi lähiaskartelukaupasta käteen osui sopiva pienehkö vihko, jonka sivuja (5 sivua samaa kuviota) yhdistellen sain tapetoitua tuon nurkan.

Portaiden alle rakentui pienen pieni komero. Tiesin, että jos en tee sitä nyt, se jää tekemättä. Kuka nyt takanurkkaan viitsisi kurkotella.

Piirsin kaavan portaiden alle jäävästä tilasta laittamalla portaat kyljelleen kartongin päälle. Sahasin 3 mm vanerista kaavan mukaan sivu- ja portaiden leveyden mukaan päätyseinät. Maalausvaihe oli tosin kostuttanut raput niin etteivät ne ainakaan enää olleet symmetriset, kuten ei rakentamani nurkkakaan...

Komeron ympäryksen rakensin rimoista. Ovi on saranoitu kahden neulan avulla, joille porasin reiät kynnykseen ja yläkarmiin. Liimasin rimasta hyllyille kannattimet sekä päällystin origamipaperilla, jossa on sopiva retrotunnelma.

Komerosta tuli kapea ja syvä, aika paljon sinne mahtuu, mutta kaikki ei ole näkyvissä: Leipäkori, voilautanen, sokeri- ja kahvipurkit, pata eilistä keittoa, avattu hillopurkki, pino lättyjä, alalaatikossa muutama vanha peruna ja itänyt sipuli.

Keittiökaapisto on ostettu maalaamattomana Pikkiset-kaupasta. Totesin heillä olevan laadukkaasti valmiina sellaista, minkä tekemiseen ja pohtimiseen minulta menisi turhan paljon aikaa, eikä tuloskaan olisi taattu.

Siistin ikkunanympäryksen sytyketikuilla ja profiililistalla. Samalla syntyi aika syvä ikkunalauta, hieman piti tunnelmoida ja kokeilla miten kukkaruukku sopii.

Kaapiston materiaali on kotimaista koivua kuten klapit puulaatikossa. Ämpäri on paikoillaan ja vetolaatikossa on toistaiseksi pyyheliinoja, joiden raidat ajelin ompelukoneella punaisella langalla.

Pitäisi päättää minkälainen hella tuonne sopisi. Kaikki valmiit puuhellat vaikuttavat liian suurilta. Lisäksi tarvitaan apupöytä ikkunan alle ja kylmävesipiste nurkkaan. Ei millään malttaisi rakentaa huonekaluja, kun pitäisi saada lisää seiniä pystyyn...

Huh hellettä, eilen oli poikkeukselliset 30 astetta, tänään 27.

Huvilan keittiö näyttää nyt tältä. Olipa mukava kerätä sopivia esineitä muista taloista ja tunnelmoida.

Hellan muurin paikkaa pitää vielä miettiä, sillä hieman on ahdasta. Toisaalta pidän siitä, ettei kaikki huoneessa ole näkyvissä kerralla.

Pesuvadissa on Mirka Salosen tiskiharja, pitäisi kuvata se vielä tarkemmin, sillä se on uskomaton. Pesuainepullo on Rement. Pyyheliinan olen joskus ostanut Tukholman miniatyyrimessuilta. Aterimet ovat Tigerista.

Kahvimainos on vanhasta esitteestä, kahvimylly on Mirka Salosen tekemä.

Apupöydän tein valmiista sorvauksista sekä puulistoista. Basilikan tein viime kesänä fimosta, punainen pannu ja teesihti(!) ovat Mirka Salosen tekemiä. Kalafileet sanomalehdellä ovat Mirjalta.

Hauskaa miten moni muissa taloissa hieman epäsopiva esine löytää täältä kotinsa kuten tuo maalaamani käsityövakka alahyllyllä.

Tein hellan pahvista ja kapalevystä. Aloitin rakentamisen liimaamalla puiset huonekalun jalat pahviseen pohjalevyyn. Halusin tällä kertaa luukuista aukeavat. Niinpä tulipesän ja uunin väliin oli rakennettava väliseinät. Myös tuhkaluukku on vedettävissä ulos. Kiersin kahvat rautalangasta lyijykynän kärjen ympärillä ja pyöreäkärkisten korupihtien avulla. Pinta on mustaa ja hopeaa akryylimaalia sekä lyijykynää.

Saranointi oli hieman ongelmallinen. Yritin tehdä saranat ensin metallisuikaleista rautalangan ympärille, mutta kärsivällisyys loppui ja liimasin lopulta mustat kangassuikaleet saranoiksi. Luukut eivät oikein tahdo pysyä kiinni, ei haittaa.

Keittiön viereisestä huoneesta tuli sininen. Käytin vanhaa boordia (Tapettitalosta) pystysuunnassa tapettina. Ikkuna on vielä irrallinen ja listat puuttuvat.

Lattia on etikka-teräsvilla -liuoksella käsitelty. Tällainen ruskea väri syntyy kun liuos on noin kuukauden vanhaa. Alkupäivien kaunis harmaa muuttui ruosteen ansiosta ruskeaksi, vaikkei liuoksessa ollut seassa mitään muuta.

Testasin huonekalujen sijoittelua. Sohva ainakin pitää käsitellä uudelleen. Pöytä on liian suuri, yksi pääty laskettuna se menettelee.

Ovesta tuli ainakin toistaiseksi keltainen. Kukkapylvään tilalle voisi tulla lipasto, kunhan sellaisen hankin. Kulku portaisiin muodostuu tosi kapeaksi, jos hellan muuri sijoittuu noin. Siitä pitäisi tehdä uusi suorakulmaisempi versio. Tämä on aaltopahvista kääräisty putki.

Tein salalokeron lattian alle, pieni pätkä lattialautaa on nostettavissa pois.

Nyt alakerta on jotenkin ratkaistu, voin siirtyä yläkertaan tai kuistin rakentamiseen. Olisi myös päätettävä liitänkö alakerran huoneet yhteen. Minua kiirehtii tekemäni sotku asuntomme olohuoneessa. Karkea työstö ja levällään olevat rakennusmateriaalit olisi hyvä saada alta pois. Perhe on ollut kärsivällinen ja itseä sotku häiritsee eniten.

Kiitos paljon ystävällisistä kommenteista edellisiin päivityksiin. Niitä on aina mukava lukea. Kaunista kesää!

Huvilassa on vihdoin katto paikoillaan ja se alkaa näyttää talolta.

Rakennusvaiheita lyhyesti: Liitin liimaamalla ja naulojen avulla alakerran huoneet toisiinsa kiinni. Lattian tasalla on molemmista päistään upotettuna neljä ruostumatonta naulaa. Yläkerran lattia on yhtenäinen vanerinkappale, jonka naulasin alakerran kulmatolppiin sekä viinilaatikon pystyseiniin kiinni.

Yläkerran seinät on liimattu paikoilleen kerrostamalla 3 mm vaneria, kovalevyä tai kapalevyä. Päällimmäiseksi tulee laudoitus puutikuista. Seinät ovat noin sentin paksuiset.

Sain päätettyä ulkoseinien värin, se on Sky Blue suoraan pullosta. Kuvissa ikkunoista puuttuu ulkoseinien puoleiset listat, samoin nurkkalaudat ja jalkalistat puuttuvat toistaiseksi, sillä listavarastoni kaipaa täydennystä.

Aloitin kattolevyjen kiinnittämisen kattoikkunan puolelta. Tueksi ja saumojen peitoksi liimasin rakettikeppejä.

Aluksi piirsin yläkerran päätyseiniä varten suunnitelman kartongille. Määritin mansardikaton alemmat lappeet aika jyrkiksi, jotta sisustamistila suurenisi. Kuvassa kartonkimalli on nojallaan päätyseinää vasten. Siitä oli hyötyä myös tukipalkkien leikkaamisessa.

Pitkälle sivulle piti saada ikkuna tulevan kuistin yläpuolelle. Ikkunan yläpuolisessa katossa on sama kulma kuin harjassakin. Alemmat lappeet ovat vaneria, ylemmät kovalevyä.

Sisäkatossa on toistaiseksi vain pikasiloitetta ja gessoa, vaikutelma on kalkkimaalatun oloinen. Ikkunan ympäryksen rakentamisen kanssa kuluikin tovi. Tapetti valikoitui vanhasta varastosta mummolamaisuuden ja riittävyyden mukaan.

Rakettikepeistä kootut kattoparrut ovat vanhat ja kuluneet. Ullakkoa tähän taloon ei tullutkaan yläkaton mataluuden vuoksi.

Avoimessa päädyssä on päätymallin mukaan sahatut pystytuet kattolevyille. Rakennan aukkoon jonkinlaisen avattavan tai paikoilleen nostettavan seinäkkeen.

Vielä on paljon tehtävää, mm. savupiippu. Ehkä olisi syytä naulata myös katto liimauksen lisäksi...

Kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen päivitykseen. Mukavaa viikonloppua.

Sain rakennettua huvilaan etupanelit yläkertaan sekä alakertaan.

Alakerrassa viinilaatikon kansi toimii sivuun liukuvana etuseinänä. Liimasin kivijalan mukaelman kananmunakennosta revityistä paloista.

Etupanelin sisäpuoli odottaa vielä maalia. Ikkunalaudasta tuli mukavan syvä, sillä voisi vaikka istua. Luulen ettei tapetti tässä pysyisi vaan jäisi jumiin liukuseinän väliin jostain kulmastaan.

Yläkerran etupanelista puuttuvat vielä ikkunalistat ja jonkinlainen lukitussysteemi ettei taloa liikuttaessa seinä tipu yllättäen alas. Onnistuin mitoittamaan seinäkkeen aika istuvaksi ja ainakin kesäkosteudessa paikoillaanpysyväksi. Sisäpuolelle valikoitui hillitty tapetti.

Tässä yhteydessä täytyy sanoa, että aidon tapetin ollessa kyseessä, tapettiliisteri on ylivoimainen kiinnitysaine. Kunhan vain malttaa odottaa kuivumista seuraavaan päivään niin saa veitsellä leikattua ylimääräiset siististi pois.

Rakensin alakerran ikkuna-erkkerin ensin irrallaan ja liimasin valmiin rakenteen etupaneliin.

Ikkunalistat ovat paikoillaan sekä suurin osa nurkkalaudoista. Nurkkalautoja liimatessa tajusin että seinät olisi kannattanut hioa tasaisemmiksi ennen maalausta. Maalarinteippi oli kyllä avuksi irtoilevien nurkkien paikoillaanpitämisessä.

Katto on vielä kesken, mutta nukkekodin kokonaismuoto alkaa hahmottua.

Mietin vielä saanko joitakin etuosan saumakohtia siistimmiksi jollain listaratkaisulla. Toisaalta oikeissakin vanhoissa taloissa voi olla kummallisia rakenteita. Kuistin seinät pitäisi saada pystyyn ennen vasemman sivuseinän viimeistelyä.

Kunnioitukseni entisiä vanhojen talojen rakentajia kohtaan on vain kasvanut tämän projektin myötä. Olen tutkinut lähiseutumme mansardikattoisten huviloiden ja muiden puutalojen rakenteita aina ohi kävellessäni. Vaikken tee pienoismallia, haluan että asiat näyttävät oikeilta.

Kaunis kesä jatkuu yhä, toivottavasti vielä pitkään. Palaamisiin.

Elokuussa loma loppui ja edellisen päivityksen puuhuvila jäi tietysti kesken. Miniatyyriharrastukseni on ollut kokolailla tauolla. Nyt onkin taas vuosi lopuillaan. Silmäilin keskeneräisiä projektejani ja marraskuun hämäryydessä tämä kuviteltu lomatalo etelässä alkoi vaikuttaa juuri sopivalta keskittymisen kohteelta.

Kreikkalaisen talon kolmen ikkunan alla on vihdoin kukkalaatikot. Mainio ohje pelargonioiden tekoon löytyy mm. Elizabethin blogista.

Pari kokemusta ohjeesta: Useamman varren kietominen yhteen kimpuksi mielestäni helpotti kokoamista. Minulla ei ollut kukkapohjiksi styroksipalloja, joten pyörittelin vihreästä paperista liiman avulla pallukat varsiin. Jos ne eivät aivan terälehdillä peittyneet, se ei mielestäni haittaa vaan vaikutelma on silti luonnollinen. Sormia piti pestä säännöllisesti, jotta pallukat liimaantuivat oikeaan paikkaan :).

Käytin kahta piparkakun mallista kuviolävistäjää sekä kukkiin että lehtiin. Huopakynillä oli kätevä lisätä väriä ja kuvioita. Kukkalaatikoiden valmistumiseen kului tunteja kolmena päivänä, vaikka osa vaaleanpunaisista kukista oli jo aikaisemmin tehtyjä.

Ylimmässä kuvassa on itsetehty kukkalaatikko ja huopakynillä voimistetut kukat. Muissa kuvissa on kyse kahdesta eri ostolaatikosta. Köynnöksiin käytin eri kuviolävistäjää, näitä kun on tullut kerättyä... Kukkia olisi mahtunut enemmänkin, ällistyttäviä määriä ruukkuihin mahtuukin.

Kreikkalaisen talon pihan rakennus etenee. Sain viikonloppuna valmiiksi etupihalle kolmenväriset ruusut. Lintuhäkki on ripustettu paikoilleen odottamaan lintua. Se on H&M:n vanhasta kaulakorusta ja alunperin kullanvärinen.

Aloitin tummanpunaisista ruusuista, jatkoin vaaleanpunaisilla ja kun istutus ei edelleenkään oikein näyttänyt täydeltä, jatkoin oransseilla. Aika vauhdilla tein nämä, yksittäiseen kukkaan olisi voinut käyttää huomattavasti enemmän aikaa. Mitä enemmän jaksaisi leikata ja liimata yksittäisiä terälehtiä, sitä kauniimpi lopputulos. Kokosin kukat paljolti liimaamalla varren ympärille pyörittäen kreppipaperisuikaleita. Osa oli vanhaa vesiväreillä liukuvärjättyä varastoa ja osan maalasin huopakynillä.

Viiniköynnöksen juurellekin mahtuu jotain lisää kasvamaan. Lajista en ole varma, olkoot tuossa kunnes keksin jotain hienompaa.

Vuosia sitten Katriinan kitistä kokoamani liljat pääsivät ruukkuun (Ruukku on Minimaailmasta).

Ovi sai kolkuttimen, jonka värjäsin permanent-tussilla mustaksi.

Oven yläpuolelle ripustin naulaan kreikkalaiseen tapaan kukkaseppeleen. Se on saanut olla siinä jo kuukausia ja kukat ovat kuihtuneet.

Parvekkeen nurkkaan kiinnitin ompelulangasta pyykkinarun, jossa on Mirkan puisia pyykkipoikia. Ne ovat uskomattoman pieniä! Tänne sopii ripustaa uimapuku kuivumaan. Tuolit ovat saaneet pellavaiset istuintyynyt.

Uudessa bloggerissa on hieman opettelua. Ainakin minulle se antaa uudeksi tekstipohjaksi automaattisesti koodinäkymän, mikä pitää vaihtaa vasemmasta yläkulmasta kirjoitusnäkymään.

Koronatilanne on siirtynyt leviämisvaiheeseen Helsingin seudulla. Nyt on haettava lohtua hyvistä asioista, niistä joita on vielä saatavilla. Vanhempia ei voi tavata eikä ystäviä.

Kiitos ystävällisistä kommenteistanne ja siitä että kävitte täällä. Pysytelkää terveinä.

Myöhästyin Nukkekoti Väinölän joulukalenterin tilauksesta. Lohdutukseksi tilasin Marialta itselleni syntymäpäivälahjaksi kolme kittiä. Tänään sain viimeisenkin valmiiksi ja kuvattua.

Rakennussarjat tulivat kuvan kauniissa kirjekuorissa ja huolellisesti pakattuina. Erityisesti kellon viisarit olivat hirvittävän pieniä osia. Ihmeellisesti sain pidettyä kaiken tallessa. Radion kanavavalitsijan osoitin kylläkin sinkoutui pinseteistä syliini, mutta onneksi löysin sen tuolistani!

Ensimmäisenä valmistui matkaradio. Malli on minusta tosi söpö. Näissä kaikissa on nostalgista lumoa.

Ompelukoneen runkoa piti muotoilla vielä hiomalla ja veistämällä. Vaihdoin sähköjohdoksi varastoistani pidemmän, mustan paperipäällysteisen rautalangan. Hioin myös nappuloita matalammiksi ja pehmeämmän muotoisiksi liimauksen kuivuttua.

Poljin ja sähköpistoke lisäävät aitouden tuntua.

Ompelupöydän sisus kaatui ties kuinka monetta kertaa. Voisin yrittää muistaa liimata nämä paikoilleen... Tilaa on vielä täytettäväksi. Pöytä on aikaisemmin esittelemäni Kotte Toysin rakennussarja Selma Lagerlöfin ompelupöydästä.

Seinäkello on juuri samanlainen kuin lapsuudenystäväni olohuoneessa oli. Olen erityisen ilahtunut läpinäkyvien osien täsmällisestä mitoituksesta ja valmiista kuviosta ikkunalasissa. Värjäsin puupinnan Copic-tussilla, helppoa ja nopeaa.

Alla on käyttämäni työvälineet ja liimat. Ostin nuo neulanterävät pinsetit joskus Suurestasnadista jostain pienoismallikaupasta. Me nukkekotiharrastajat taisimme juosta siellä aika moni vuorotellen, kun sana levisi erinomaisista pinseteistä. Tuota pikaliimaa ei kannata käyttää läpinäkyvään muoviin, sillä se sumentaa muovin harmaaksi.

Toisen suunnittelemien rakennussarjojen avulla saan toivottavasti sisäisen miniatyristin taas käyntiin ja uskallan raottaa keskeneräisten projektien laatikkoa lisää...

Lankavärjäystä: Löysin hiljattain ohutta (1400 metriä / 100 grammaa) villa-silkkisekoitelankaa Kierrätyskeskuksesta. Hinta oli vähäinen, mutta selvittelytyöhön käytetty aika suuri. Vyyhti oli nimittäin aika pahasti sotkussa. Sain siitä kuitenkin miltein kaiken hyödynnettyä pikku kerille.

Osaan lankaa testasin äidiltäni lainassa olevia Uhlicolor-värejä, jotka käyvät villalle, silkille, puuvillalle ja keinokuiduille. Aikaisemmissa värjäyskokeiluissa väriä on ollut riittämiin, mutta sen pysyvyys langassa heikkoa.

Tällä kertaa onneksi langan alkuperäinen vyöte oli tallessa. Lisäksi löysin jostain nettisurffauksen tuloksena ohjeen liottaa lankaa ennen värjäystä puolituntia kädenlämpöisessä vedessä, jossa on 1 osa väkiviinaetikkaa ja 8 osaa vettä.

Nyt väri pysyi paremmin. Kiinnitin värin pitämällä kuivuneita lankoja uunissa 140 asteessa noin 5 minuuttia. Huuhdoin langat vielä laimeassa etikkavedessä. Kuvassa yllä on aikaansaannokseni tästä värjäyserästä sekä aloitettu huivi 1mm:n puikoilla.

Lanka on selvitystyön jälkeen aika hahtuvaista, värjääminen onneksi kiinteytti sitä. Värjäsin osin kastamalla ja osin siveltimellä maalaamalla, pyrkien saamaan erilaiset sävyt vyyhdin eri päihin. Pahvinpalan ympärille keriessä tummat ja vaaleat sekoittuvat hauskasti.

Nyt valoa ei juurikaan ole, kuvasin lähes täysin pöytälamppuni valossa, pahoittelen huonoa kuvanlaatua.

Paljon kiitoksia kommenteitanne edelliseen, yritän ehtiä puolestani vieraisille blogeihinne ja kommentoimaan.

Viime päivinä on tullut tehtyä monenlaista pientä. Keskeneräiset-laatikosta löytyi mm. kaksi tulostetta Alavenderdilly-blogin Carrien vuonna 2011(!) ystävällisesti jakamia kirjankansia. Kiitos Carrie! Liimasin kannet pahvinpalan ympärille, jonka sivut väritin kultakynällä.

Kultareunainen kotilo, jonka alkuperää en muista, päätyi lopultakin shakkinappulan päälle, viilasin sopivan uran nappulaan. Jonkinlainen luonnontieteellinen kokoelma on vielä hajanaisina suunnitelmina tulollaan. Nämä esineet menevät kartanon kirjastoon, missä kirjat täyttänevät ainakin yhden tyhjillään olleen hyllyn.

Marian ohjeella tehdyssä laukussa on häneltä saatuja Tammen kultaisia kirjoja. Sarjan teokset ovat käännöksiä yhdysvaltalaisesta Little Golden Books -sarjasta. Lapsuudessani vanhempani lukivat näitä minulle ja minä edelleen omalle lapselleni. Kiitos Maria! Kerään nostalgiaa siniseen huvilaan, kunhan saisin sen rakennettua valmiiksi!

On vesisateista ja pimeää, kokonaisten huoneiden kuvaaminen on haasteellista. Askartelu on kuitenkin sitäkin kivempaa, kunhan muistaa nousta välillä jaloittelemaan.

Taiteilijan talon sisustus on edennyt hieman, sillä sain tehtyä pitkään suunnittelemani työtuolin sekä pöytälamput. Pöytälamppuun löytyi inspiraatio MaraGVerdugolta. Kiitos ohjeesta!

Työhuoneessa näyttää nyt tältä. Kärry on Mirkan tekemä, kiilakehykset Erjalta. Maalaukset ovat lehtileikkeitä enimmäkseen.

Punaiseen lamppuun upposi kaksi kumitulppaa, paksua rautalankaa, painonapin osan jalustaksi, helmen puolikas hehkulampuksi. Kuupan alaosa on lääkelusikka, josta katkaisin kahvan pois. Valoa tähän ei valitettavasti tule.

Olen tehnyt pöydän joskus Marian ohjetta soveltaen. Tuolin puuosat ovat Flying Tiger -kaupan puisesta kertakäyttölautasesta saksilla leikatut. Istuimen alla on vielä cocktailtikun palat tukemassa jalkojen liimausta.

Maalausteline ja paljon muuta puuttuu, mutta kyllähän täällä voisi jo työskennellä. Kaappi oikealla on kirpputorilöytö, enkä tiedä siitä sen enempää. Kertokaahan, jos joku tunnistatte valmistajan?

Väriliituja tuli tehtyä cocktailtikun pätkistä. Näitä on jo hieman käytetty.

Yläkerrassakin on sisustus pikkuhiljaa muotoutunut. Keskeneräistä on kyllä, mutta aika asutun näköistä silti. Olen virkannut rahin, kassin ovenkahvassa ja harmaan maton. Hieno täkki on Annan tekemä. Siihen on kekseliäästi upotettu rautalanka reunoihin ja se laskeutuu kuin oikeakin.

Mallinukke on Erjalta ostettu. Kirjonnat ovat omia vanhoja.

Toinen tekemäni lamppu löysi paikkansa nurkkapöydästä. Käytin siihen taas mitä varastoistani löysin: rautalankaa scoopidoon sisällä, muovikorkin, paperisuikaleita, kaksi muovirengasta jalustaksi.

Kuvasin uudella puhelimellani ensimmäistä kertaa blogia varten. Täytyy sanoa, että kokemus oli vaivattomampi kuin kameralla kuvatessa varsinkin näin pimeään vuodenaikaan. Minua on harmittanut kun nukkekotien huoneet tuntuvat kuvausteknisesti niin saavuttamattomilta. Nyt tilanne kääntyikin aivan uusiin mahdollisuuksiin!

Joulunpyhät menivät kotona rauhallisissa merkeissä tuosta noin vaan ja kohta saamme juhlia taas uutta vuotta, uskomatonta.

Joulunpyhinä oli aikaa sädehtivään puuhaan. Purin nimittäin vanhoja tekemiäni kristallikruunuja tai täydensin niitä sekä tein uusia. Osassa todella onkin kristallihelmiä.

Runkoja voi koota monella tavalla korunosista ja kierrättää monenlaista helmikalottia, ketjua, metallinauhaa. Suurin haaste on saada rakennelma tasapainoon ja helminauhat roikkumaan sopivan väljästi.

Hyödynsin vanhoista kruunuista japanilaisen metallilangan (Crown Fox Beading Wire #34), jota en löydä enää mistään. Kas, nettihaulla sitä löytyykin ainakin ulkomaisista verkkokaupoista, erinomaista on!

Kartanossa parista huoneesta puuttuu valaistus. Osan nykyisten valaisimien johdoista kulkee ylemmän kerroksen lattian alla, joka on liimattu paikoilleen. Jos haluan vaihtaa valaisimen, en ainakaan saa johtoa enää lattian alle. Saatan jopa joutua repimään lattian auki, sitä sopiikin miettiä...

Tämän päivityksen myötä toivotan kaikille toivontäytteistä, idearikasta, antoisaa ja turvallista uutta vuotta 2021!

Kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen päivitykseen! Tässä tulee uusi täysin keinovalossa kuvattu satsi taiteilijan työhuoneesta.

Joululomalla tein pitkästä aikaa huonekaluja. Ensimmäisenä valmistui matala hylly ikkunan alle erään kaupan sytyketikuista. Täytin sen hyllyjä taideaiheisilla kirjoilla, jotka ovat oikeasti taidekuvilla päällystettyjä pahvinpaloja.

Seuraavaksi tein kauan suunnittelemani toimistopöydän laatikoston, johon olisi tarkoitus tehdä vielä pyörät alle, kunhan ehdin paneutua asiaan. Vetimet tein pätkästä korupiikkiä ja helmistä, avain on korupiikin silmukkapää.

Laatikoston päälle mahtuu kaksi maalarin palettia.

Taiteilija kaipasi myös lisää siveltimiä. Tein niitä cocktailtikuista ja 1:1 maalarin mutlarista. Sotkin varret maalilla käytetyn näköisiksi.

Huonekasveja mahtuisi lisää ikkunan eteen, samoin hyllyjä seinille.

Lipaston laatikoihin mahtuu paljon tavaraa. Nyt siellä on toistaiseksi muutama maalituubi, jotka olen tehnyt pienoismallikaupan alumiiniputkista ja puuhelmistä.

Lattialla olevassa laatikossa on mm. aitoja pigmenttejä lasipurkeissa.

Ulkona myrskyää taivaalta lunta jo ties kuinka monetta tuntia. Eilen meinasin kaatua liukkaudessa kävelylenkillä useamman kerran ja tänään jäikin ulkoilu väliin.

Pysykää terveinä ja tehkää eristyksissä kivoja asioita. Seuraavaan kertaan.

Kaapissa lojuneista kiteistä on valmistunut jälleen yksi, nimittäin Kotte Toysin versio Michael Thonetin (1796-1871) tuolista Konsumsthul Nr.14. Paketissa oli tarpeet kahteen tuoliin, mikä on mukavaa. Samoin pidän pienestä etiketistä, jonka voi leikata ohjearkista ja liimata huonekalun pohjaan, jotta muistaa mistä tuolista on kyse.

Itse kitin rakentaminen hiukan hirvitti ja vaati siksi minulta useamman päivän jo kuivumisineen. Selkänojaa piti pitää kiehuvassa vedessä ja taivuttaa kitin mukana tulleen koottavan työkalun avulla. No, en saanut selkänojaa poikki ja työvaiheetkin selvisivät vaihe vaiheelta.

Luulen että pidän tuolin näin vaaleana, vaikka tummempia versioita näkee nettihaulla enemmän. Muistin maalata osat ennen liimausta, jotta liimaläiskät eivät jää vaaleina näkyviin.

Taiteilijan talon keittiöön on valmistunut myös ruokapöytä. Sen jalat leikkasin kiinalaisista syömäpuikoista. Matot ovat paloja 1:1 huonekalujen verhoilukankaasta.

Etualan hyllyn maalasin tummanharmaalla sekä käsittelin puutason vanhan näköiseksi. Pidän siitä näin enemmän kuin mustankiiltävänä.

Oven viereen päätyi kori tyynyineen, selvästi jonkun lemmikin peti. Täyttelin takaseinän hyllyjä erilaisilla astioilla ja tavaralla asutumman näköiseksi.

Joku on tehnyt monenlaista ruokaa sekä leiponut pullaa, mutta aikoo silti pestä vielä perunoita.

Keittiössä on vielä keskeneräistä. Esimerkiksi ikkunan yläpuolinen seinä kaipaa jotain, verhoja, hyllyä? Annan tämänkin huoneen kehittyä pikkuhiljaa, muutenhan harrastus tuntuisi työltä.

Kuvasin taas ainoastaan nukkekodin omissa valoissa, pahoittelen hämärää laatua.

Koska yleensä välttelen vuodevaatteiden ompelua, nyt päätin oikein paneutua niihin. Hanna Merosen Nukkien mökkikirjassa on hyvät ohjeet mm. erilaisten täkkien sekä patjojen ompeluun. Samoin Anna Wegeliuksen ohje tilkkutäkin ompelusta Nukkekotiyhdistyksen lehdessä 1/2019 innosti kokeilemaan tilkkutäkin tekoa. Kiitos hyvistä neuvoista Hanna ja Anna!

Alla on osa viikon aikaansaannoksiani. Hieno vuode on Christian Lundqvistin tekemä.

Tässä on ensimmäinen tilkkutyöni, virheistä huolimatta pidän siitä.

Tilkkupeitteen jälkeen mielessä kangasteli retrohenkiset täkkipinot mummon vintillä ja keltainen peitto syntyi seuraavaksi.

Sitten loppui ohut vanu, mistä lie olikin peräisin. Lähdin hakemaan lisää Kierrätyskeskuksesta. Aivan ohutta ei löytynyt ja tuloksena on hyvin pullea pinkki täkki. Euron ostokseni olikin miniompeluihin liian kovaa ja karkeaa.

Kangaslaatikostani löytyi täkin täytteeksi pala villasekoitekangasta. Se toimi melko hyvin ja innostuin kokeilemaan tiheämpää tikkausta. Saadakseni vihreän kankaan loppumaan, siitä piti ommella vielä tyynyjäkin.

Käytin peittojen sisällä 0,65 mm alumiinilankaa, ehkä ohuempikin olisi riittänyt. Lanka kulkee reunan kujassa koko peiton ympäri. Kiinnitin päät toisiinsa kiertämällä ne silmukoille ja toinen toisensa läpi.

Peittojen alle ompelin patjan tilkkukankaasta, joka näyttää valmiiksi vanhalta ja värjäytyneeltä. Lakanakin tuli tehtyä, mutta sillä ei raski peittää patjaa ainakaan heti. Ompelin lakanan ja tyynyliinat vanhoista nenäliinoista. Tyynyissä on täytteenä käyttämätöntä linnunhiekkaa ja sen loputtua riisin jyviä. Tyynyt kannattaa täyttää oikeastaan vain puolilleen niin ne valahtavat alustalle luonnollisen näköisesti.

Ensin ajattelin etten viitsi ommella terettä patjaan, mutta oikeastaan se kävi aika nopeasti kunhan kädet oppivat työnsä. Samalla kangas kiristyi vaahtomuovipatjan ympärille sopivaksi ja patja muuttui jämäkäksi.

En vielä tiedä tarkkaan minne kaikki päätyvät, eiköhän niille löydy paikka johonkin neljästä nukkekodista.

Maton tekoa / Stitching Carpets

Uusia vaatteita / New Clothes

Kirjoja / Some Reading

Pikamatto / Easy Carpet

Maalausta / Painting Furniture

Rakentamassa taas / New Building Project

Kirjontaa / Embroidery

Keittiö / Kitchen

Keittiön sisustusta / Decorating the Kitchen

Huvilan yläkertaan / Going Upstairs

Huvilan etupanelit / Front Panels of Villa

Uudet kukkalaatikot / New Planter boxes

Uudet ruusut / New Roses Done

Syntymäpäivälahjoja / Birthday Presents

Kirjoja / Old and New Books

Uusi tuoli & lamput / Some Progress in Artist's House

Kristallikruunut / New Chandeliers

Puuseppänä / Making New Furniture

Uudet tuolit / New Chairs

Ompelua / Sewing Bedclothes